perjantai 15. toukokuuta 2020

Opiskelijajaoston terveiset


Tervehdys!

Olen Reija, maaperä- ja ympäristötieteen maisteriopiskelija. Takanani on nyt vuosi Suomen maaperätieteiden seuran opiskelijaedustajana eli opiskelijajaoston yhteyshenkilönä. Aikani opiskelijana on kuitenkin päättymäisillään sillä opintoni ovat sinetöintiä vaille paketissa. Nyt on siis hyvä hetki hieman peilata sitä, mitä kuluvaan vuoteen on mahtunut. Millaisia kokemuksia seura ja sen toiminnassa mukana oleminen on minulle tarjonnut? Mikä ylipäätään on maaperätieteiden seuran opiskelijajaos? Mitä seura ja jaosto merkitsee minulle?  

Suomen maaperätieteiden seuran opiskelijajaoston tarkoituksena on toimia yleisenä tiedotuskanavana maaperäasioista kiinnostuneiden kesken sekä luoda kontakteja maaperäaiheiden kanssa opintojensa yhteydessä työskentelevien välille. Jaoston yhteyshenkilö koordinoi sen toimintaa sekä osallistuu seuran hallituksen kokouksiin. Opiskelijajaoston yhteydenpitokanavana toimii avoin Facebook ryhmä, missä sovitaan mm. tulevista tapaamisista ja tapahtumista (Kurkkaa FB-sivut täältä). Kaikki maaperästä tavalla tai toisella kiinnostuneet opiskelijat ovat tervetulleita mukaan! Käytännössä olemme tavanneet yleensä noin muutaman kuukauden välein tai joskus useamminkin, jos innostusta riittää. Viime aikoina kantapaikaksi on muodostunut ravintola Oljenkorsi Helsingin Toukolassa, missä iltaa on vietetty varsin runsaasti rönsyilevien ympäristöaiheisten keskustelujen parissa.  

Jo perinteeksi muodostuneet kansainvälisenä maaperäpäivänä järjestettävät pikkujoulut ovat aina yksi vuoden kohokohdista. Viime ja sitä edellisenä vuonna sotkimme kätemme kirjaimellisesti maa-ainekseen viettämällä iltaa savitöiden ja glögin parissa. Syksyllä vierailimme lisäksi GTK:n geonäyttelyssä Otaniemessä, missä tutustuimme mineraaleihin ja geologiaan asiantuntevan oppaan avustuksella. Opiskelijoilla oli vahva edustus myös seuran järjestämällä kotimaan retkellä viime syksynä. Retkellä vierailimme Luonnonvarakeskuksen laboratorioissa sekä huuhtoutumiskentillä Jokioisilla, Loimaan koetilalla sekä Torronsuon kansallispuistossa. Retken sisältö oli antoisa sisältäen tiedettä, käytännön maatalousnäkökulmaa, luonnonrauhaa sekä herkullista ruokaa hyvässä seurassa.  

 Opiskelijoita seuran syysretkellä Torronsuolla. Kuva: Jenni Jääskeläinen

Omasta näkökulmastani vuoden mieleenpainuvin kokemus on ollut maaperäaiheisen ohjelman suunnittelu ja organisointi tieteiden talon Tieteiden yöhön 2020. Osallistumalla Tieteiden yöhön halusimme olla mukana lisäämässä ihmisten maaperätietoisuutta. Otin seuran ohjelmasta suunnittelu- ja organisointivastuun. Yhdessä hallituksen kanssa toteutimme tapahtumaan maannostumista käsittelevän esittelypisteen, jossa käsittelimme maaperän muodostumista ja kerroksellisuutta. Esittelypöydässä ihmiset pääsivät mm. tutustumaan maaprofiilinäytteisiin sekä tunnustelemaan maata maannoksen eri kerroksista. Esittelypiste oli menestys ja kiinnostuneita ihmisiä riitti läpi illan. Huomasimme, että ihmisten käsitys maaperätieteestä tai maaperästä yleisesti on melko heikko. Moni yhdisti maaprofiilinäytteemme geologisiin kerrostumiin ja maannostumisen kannalta oleelliset prosessit jäivät edelleen etäisiksi. Ensi kerralla kertoessamme ihmisille maan muodostumisesta, osaamme varmasti ottaa entistä paremmin huomioon myös itsellemme jo itsestään selvät näkökulmat. Näin vuorovaikutus syvenee ja ymmärrys toivottavasti kasvaa.
 
Seuran esittelypisteellä valmiina vastaanottamaan Tieteiden yön kävijöitä. Kuva: Noora Manninen

Maaperäopiskelijoihin tutustuminen opiskelijajaoston toiminnan kautta vaikutti merkittävästi omaan päätökseeni opiskella juuri maaperä- ja ympäristötiedettä Helsingin yliopiston monitieteisessä ympäristömuutoksen ja globaalin kestävyyden maisteriohjelmassa. Toivon, että jaosto voi jatkossakin toimia innostajana tai jopa astinlautana maaperän äärelle. Yksi suurimmista haasteistamme on ollut tavoittaa eri laitosten ja potentiaalisesti myös eri oppilaitosten maaperästä kiinnostuneita opiskelijoita. Monipuolisten keskustelujen ja vertaisoppimisen kannalta olisi hedelmällistä saada mukaan eritaustaisia ihmisiä. Tällä saralla riittää vielä töitä, sillä viime aikoina suurin osa opiskelijajaoston toimintaan osallistuvista on ollut Helsingin yliopiston maatalous-, ympäristö- ja metsätieteiden sekä ympäristömikrobiologian opiskelijoita ja jatko-opiskelijoita. Jaostossa on viime aikoina ollut käynnissä myös jonkinasteinen sukupolvenvaihdos ja edellisessä tapaamisessa nähtiinkin ilahduttava määrä uusia kasvoja. Sitten tuli korona, ja tapaamiset ovat valitettavasti olleet toistaiseksi jäissä. Viimeistään syksyllä kuitenkin taas jatketaan, tai ehkäpä jo kesällä esimerkiksi piknikin merkeissä. Jatkan valmistumisestani huolimatta ainakin vielä hetken opiskelijajaoston yhteyshenkilönä ja odotan kovasti tulevia tapaamisia. Kiitos kaikille kuluneesta vuodesta, toivottavasti nähdään taas pian!

Hyvää ja aurinkoista kesää koko jaoston puolesta!

Reija Heinonen

Suomen maaperätieteiden seuran opiskelijaedustaja



maanantai 31. elokuuta 2015

Tukholman ekskursio elokuussa 2015



Tästä se alkoi, eikä matkakohteena suinkaan ollut Suomenlinna, vaan naapurimaamme Ruotsi. Viking Gabriellalla suuntasimme kohti ulappaa ja Tukholmaa. Merimatkamme alkoi aurinkoisessa ja tyynessä säässä. Ja jatkui samaan tyyliin musiikin ja oluen merkeissä Sky caféssa, monta monituista tuntia. Auringonlasku Itämereen näytti komealta laivan yläkannelta. Matkalaiset pääsivät myös osaksi pariisilaista valokuvasafarikilpailua.





Aamulla runsaan laiva-aamiaisen jälkeen oma bussi kuljetti meidät Ruotsin maaperätutkimuksen- ja seurannan ytimeen eli Uppsalaan SLU:hun, joissa meidät otti vastaan isäntämme tutkija Harald Cederlund. Harald oli innoissaan seuran paidasta. Paikallinen maaperätieteiden laitos tarjosi maittavan lounaan 450 henkilön hienossa ruokasalissa, joka oli rakennettu v. 1856 valmistuneeseen navettaan. Maaperätieteiden laitoksen johtaja Håkan Marstorp esitti laitoksensa (jatko-opiskelijoita on laitoksella jo 30) ja mainosti seuraavan viiden vuoden aikana vapautuvaa viittä professuuria.




Olimme vaikuttuneita Mark och miljö-instituutin uusista tiloista sekä tutkimuksen laajuudesta. Kuulimme esitelmiä mm. maan rakenteen tutkimisesta röntgentomografialla, jota esitteli John Koestel, sekä Holger Kirchmanin esityksen pohjamaan rakenteen merkityksestä sadoille ja tulevaisuuden ruokaturvalle. Useat tutkimukset sivusivat biohiiltä tavalla tai toisella. Näimme myös pitkäaikaisen kenttäkokeen Gunnar Börjessonin esittelemänä, jossa tutkittiin mm. eri lannoitustapojen vaikutusta maan orgaaniseen ainekseen. Lisäksi tutustuimme Matthew Riddlen esittelemään lysimetrikenttään, jossa oli meneillään mm. orgaanisen fosforin huuhtoutumiseen liittyvä koe. 


 









































 Yöksipalasimme Tukholmaan ja saimme nauttia ihanasta lämpimästä elokuun illasta suurkaupungista. Tiistaina saimme perusteellisen tietoiskun biohiilen käytöstä kaupunkialueiden puiden ja muun kasvuston kasvualustana ja hulevesien hyödyntämisestä kasteluun. Kaupungin viherrakentamisesta vastaava Björn Embren esitti omia kokeiluita kaupungin puille hyvän kasvualustan tekemiseksi (kuva). Hänen kokemuksensa mukaan tärkein on ilmavuus ja kosteus, ei niinkään varsinaisen maa-aineksen olemassaolo. Kivenmurikoita, sen päälle pienempiä kivimurskeetta ja lopuksi biohiilellistä (n. 20–25%) maata, mutta ei tuokaan ole ihan välttämätöntä. Näköjään kasvoivat puut ihan biohiilen ja kivimurskeen seoksessa, ilman mitään maatakin! Mukana oli myös Britt-Marie Alvem Tukholman kaupungilta.





 Kyllä on Tukholmassa innostunutta ja innovatiivista viherrakentamista! Rehevät puut, pensaat ja perennat lukuisissa maastokohteissa eteläisessä Tukholmassa vakuuttivat, että menetelmät tuntuivat toimivan. Tätä kannattaisi kokeilla Suomessakin vaikkapa käynnistämällä pilot-hankkeita säätiöiden rahoituksella. Halailimme myös puita ja söimme eväät puistossa. Saimme myös esittelyn Mattias Gustafssonilta hankkeesta, jossa biohiilen tuotantoon rakennettaan upouusi tehdas kaupungin reunalle. Sitä hankkeetta varten Tukholma sai Bloomberg Philantrophies miljoona-euruon suuruisen palkinnon ja siinä tavoitteena on kaiken viher- ja puutarhanjätteen pyrolysointi ja tuotetun biohiilen jako kaupunkilaisille ilmaiseksi maanparannusaineena. Prosessissa syntyvä lämpö tullaan käyttämään kaukolämmitykseen.



 


Ja eipä sitten enää muuta kuin takaisin laivalle, tällä kertaa aluksemme oli Viking Mariella. Laivan ravintolat tarjosivat mieleenpainuvat illalliset hienolla merinäkymällä.