Latvian akskursio jatkuu...

Pärnusta jatkoimme illaksi Riikaan, jossa saimme illalla kuljeksia hetken aivan irrallaan. Aamulla oppaamme Ellen vei meidät informatiiviselle kävelykierrokselle ja näimme useita hienoja jugendtaloja ja kuulimme monia tarinoita erinimisistä arkkitehdeistä.

Arkkitehtoonisen kierroksen jälkeen kävelimme viellä vanhankaupungin nähtävyydet läpi.

 Riikan vanhastakaupungista nousimme taas bussiin ja kuskimme Tiit ajoi meidät Jelgavaan, jossa upeassa ruusujen ympäröimässä linnassa (!?!) sijaitsee Latvian maatalousyliopisto. Professori Aldis Karklins toimi isäntänämme. Yliopiston rakennuksilla oli polveileva historia ja edelleen kellarissa oli pitkä rivi historiallisten kreivien ruumisarkkuja.

Historiakatsauksen jälkeen tutustuimme yliopiston maaperätutkimuksen tiloihin, ja Aldis esitteli tuoreita hankkeita ja maaperäopetukseen tekemiään kirjoja.

Paluumatka Jelgavasta tapahtui vanhan kylpyläkeskuksen Jurmalan kautta. Siellä pysähdyimme terveys- ja nuorennuslähteelle pesemään kasvojamme rikkivetypitoisella vedellä toivoen, että lupausten mukaisesti ulkonäöstä pyyhkiytyy pois parikymmentä vuotta.

Jurmalassa riitti hiekkarantaa. Katri ja Pekka kävivät uimassa kylmässä ja myrskyävässä vaahtopäisessä meressä. Jurmala tarkoittaa latviankielellä merenrantaa.

 Lounaan nautimme kylpyläravintolassa. Pääsimme vapaasti tunnin verran kiertämään Jurmalan pitkää pääkatua, jossa oli runsaasti myyntikojuja. Ostimme matkamuistoksi muun muassa meripihkaesineitä. Joissain niissä oli sisällä hyönteisiä. Ehkä hyönteisten imemästä verestä voisi tulevaisuudessa rakentaa sukupuuttoon kuolleita eläimiä. Lopuksi lähdimme kiertoajelulle Jurmalan loistohuviloiden alueelle. Huvilat olivat hulppeita, ja pihoilla oli vain hienoja autoja. Lopulta lähdimme linja-autolla kohti Riikaa ja majapaikkaamme. Illalla oli vapaamuotoista tutustumista Riikan nähtävyyksiin  (mm. shopping mall).

Lauantaiaamuna matka suuntautui Koillis-Latviaan podsolimaannosalueelle. Paikallinen hiekkataiteilija teki suuria ihmeitä huuhtoutumiskerroksen valkomaalla tai siitä tehdyllä värjätyllä hiekalla.

Todella mielenkiintoisen hiekkataiteellisen esityksen jälkeen nousimme Koillis-Latvian suuren mäen päälle rakennetun linnan esipihalle ja sieltä edelleen linnan viimeisen puolustustornin huipulle. Reisilihakset hyytelöinä tutustuimme linnan muuhun historiiaan, joka näin suomalisen historianopetuksen perusteella oli yllättävän monipuolinen.

Tältä hurjan historian omanneelta linnoitukseslta siirryimme Cesisin vanhaan aluehallintokeskukseen. Cesisissä oli kaksi mustaa joutsenta ja viisi rumaa ankanpoikasta.


Rautaesiripun takan makasi Lenin sargofasissaan ja entisten nuorten sävellahjan kuuntelijoina otimme Leninistä runsaasti kuvia.

 

Oppaamme oli järjestänyt meille yllätyksen. Poikkesimme entisen kolhoosin alueelle. Kaikesta ennakkotiedoista poiketen Koillis-Latviassa oli ”Sink-Holes”. Kävimme katsomassa näitä hiekkakiveen syntyneitä luolia. Slovenian tippukiviluoliin verrattuna nämä olivat nuoria, eikä niissä ollut elämää. Mehän jo ajattelimme kättelevämme olmeja? Suuri ponnistus oli edetä kyykyssä tai kontaten kahdeksan metrin matka matalassa vedessä luolaan. Syvemmältä luolasta löytyi pienille ihmisille myös levähdyspaikka, jossa saattoi hetken lepuuttaa maitohapoilla olevia reisilihaksia. Isommilla ihmisillä pää tyssähti luolan hiekkakivikattoon, josta hiuspohjaan ropisi hiekat ja lepakonjätökset. Luolassa pystyi kulkemaan kyyryssä taskulamppujen valossa noin 40 metrin matkan. Linnan torniin kiipeilleille reisilihaksille alkoi mitta täyttyä ja bussimatka luolilta Riikaan oli ennakoitua hiljaisempi. 

Onneksi kenenkään uupumus ei voittanut yhteisöllisyyttä ja kokoonnuimme myöhästetyssä aikataulussa yhteiselle illalliselle. Naurun lomassa söimme maittavan karppaajan pihviaterian ja taisihan siinä mennä muutama riemua kohottava juomakin. Illalla päivitimme matkakertomustamme blogissa.

Sunnuntaiaamun valjetessa pakattiin kolmen päivän majoituksen jälkeen laukut. Aamiaisen jälkeen siirsimme tuliaisia pursuavat laukut linja-autoon ja suuntasimme kohti Pärnua ja Tallinnaa. Hieman ennen Latvian ja Viron rajaa ennen pysähdyimme pieneen kylään, jossa kulutimme viimeiset latvian kolikkorahat.

Rajanylitys sujui taas melko lailla huomaamatta ja lounasaikaan saavuimme Pärnuun. Ehdimme hetken nautiskella hiekkarannalla auringonpaisteesta ennen kuin meille katettiin lounas tsaarinaikaa henkivässä ravintolassa. Lounas oli ravitseva ja runsas, ja seura edelleen sitä parasta ja hilpeää. Lounaspöydässä alkoi jo seuraavan maaperätieteisen retken suunnittelu. Voi tätä maaperäihmisten mahdollisuuksien määrää!

Matkalla Pärnusta Tallinnaan kiitimme matkatoimistomme edustajaa Dorista ja kuljettajaamme Tiitiä hyvin sujuneesta matkasta. Tiitin ajotaito oli huikea. Oli monta käännöstä ja mutkaa, jotka Tiit kykeni tekemään keskellä Riikaa ja muualla vanhojen kaupunkien kapeilla kaduilla. Moiset ajosuoritukset olisivat ehkä monelta jääneet tekemättä henkilöautollakin Riikan keskustan autojen vilinässä. Ilma oli suosiollinen matkamme neljäntenä ja viimeisenä päivänä kuten oli ollut aiempana kolmena päivänä. Olemme pysyneet jälleen hyvin aikataulussa. Meillä jäänee pari tuntia aikaa Tallinnaan ennen kuin on aika nousta laivaan ja suunnata Suomenlahden poikki kohti Helsinkiä.