maanantai 28. marraskuuta 2022

IUSS Council Meeting, 1.8. -4.8.2022, Glasgow



International Union of Soil Sciences (IUSS) järjestön jäseninä toimivien eri maiden maaperätieteiden kansalliskomiteoiden edustajat, jotka muodostavat ylintä päätäntävaltaa edustavan IUSS:n neuvoston
(Council), kokoontuivat yhdessä IUSS:n eri jaostojen edustajien kanssa elokuussa 2022 Glasgowssa 31.7.-5.8.2022 pidetyn maaperätieteiden kansainvälisen maailmankongressin (22nd World Congress of Soil Science,WCSS22) yhteydessä. Seuraava hallinnollinen kokous (IUSS Inter-Congress Meeting) järjestetään 2024Kiinassa, joka isännöi seuraavaa maailmankongressia 2026 (WCSS23).

Tämänkertainen neuvostokokous järjestettiin sekä paikan päällä Glasgown maailmankongressissa että
virtuaalisesti. Kokouksessa nousi vahvasti esille tahto lisätä sekä sukupuolten että maantieteellisten
alueiden välistä tasa-arvoa IUSS:n toiminnassa. Kokous käynnistyi edellisen IUSS Inter-Congress Meeting 2020 neuvosto- ja komiteakokousten muistioiden hyväksymisellä. Äänestykseen käytettiin virtuaalista sovellusta, jotta virtuaalisesti kokoukseen osallistuneilla oli myös mahdollisuus äänestykseen. Tämän jälkeen IUSS:n presidentit, joihin kuuluvat istuva, tuleva ja entinen presidentti, esittelivät kuluneen kahden vuoden toimintaa. Tuona aikana istuva presidentti Laura Bertha Reyes Sánchez (Meksiko) oli osallistunut kymmeniin tapahtumiin ja vieraillut laajasti kansainvälisissä organisaatioissa, sekä alueellisissa ja kansallisissa seuroissa, yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa. Hän esitteli Maaperän vuosikymmen (2015–2024) –teemaan liittyvää IUSS:n julkaisemaa kirjasarjaa (https://www.iuss.org/international-decade-of-soils/iuss-book-series/), jossa tänä vuonna julkaistu uusi kirja Sustainable soil management as a key to preserving soil biodiversity and stopping its degradation käsittelee kestävää maaperän käyttöä ja luontokadon hillitsemistä. Lisäksi hän esitteli uuden painoksen maannosluokituksia käsittelevästä kirjasta World Reference Base 2022 (4th Edition), sekä The IUSS GOES TO THE SCHOOL –kouluprojektin (https://www.iuss.org/international-decadeof- soils/the-iuss-goes-to-the-school/), jossa on tuotettu 12 maaperäaiheista lastenkirjaa vuosien 2021–22 aikana.

Tuleva presidentti Edoardo A. C. Costantini (Italia) esitteli IUSS:n hallinnollista, toiminnallista ja
yhteiskunnallista toimintaa, johon oli kuulunut viime vuosien aikana mm. strategian valmistelua, IUSS:n palkintoehdokkaiden arvioinnin järjestämistä, uuden yritysyhteistyön luomista, tieteellisiä ja poliittisia paneelikeskusteluja, IUSS:n mainostamista ja edustamista tapahtumissa, yhteydenpitoa kansainvälisen tiedeneuvoston International Science Council (ISC, https://council.science/) kanssa sekä vuonna 2024 Italiassa vietettävän IUSS:n satavuotisjuhlan (https://centennialiuss2024.org/) ja siihen liittyvän tieteellisen seminaarin suunnittelua. Entinen presidentti Takashi Kosaki (Japani) oli hoitanut yhteistyötä ISC:n kanssa erilaisten maailmanlaajuisten, alueellisten ja kansallisten tilaisuuksien järjestämisessä, sekä järjestänyt jaostojen ja komiteoiden toimihenkilöiden valintaa seuraavalle kaudelle 2022–2026. Seuraavaksi esiteltiin IUSS:n kuluneen vuoden talousraportti ja sihteeristön raportti. Itävaltaan sijoitetun IUSS sihteeristön sekä Itävallan tähän myöntämän rahallisen avustuksen lakkaaminen tämän vuoden lopussa herätti pohdintaa uuden sihteeristön perustamisesta ja lisääntyvistä kustannuksista, mutta keskustelu näihin liittyen päätettiin siirtää myöhemmäksi. IUSS:n todettiin olevan vakavarainen, vaikka yleinen taloustilanne maailmalla on vaihdellut. IUSS:n sijoitukset herättivät keskustelua, ja niitä kerrottiin hoidettavan Yhdysvalloista käsin konservatiivisesti ja eettisesti. Jaostoille ehdotettiin myönnettävän lisää toimintatukea IUSS:n hyvän taloudellisen tilanteen johdosta, mutta päätöstä asiasta ei tehty. Sen sijaan seuraavien vuosien talousarvioissa nuorten tutkijoiden rahallinen tuki maailmankongresseihin osallistumiseksi oli kaksinkertaistettu, ja puolet siitä on varattu naisille ja puolet miehille sukupuolten välisen tasa-arvon lisäämiseksi.

IUSS:n toiminta jakaantuu suurelta osin neljälle eri teemaa edustavalle jaostolle (Divisions: Soils in Space and Time, Soil properties and processes, Soil Use and Management, ja the Role of Soils in Sustaining Society and the Environment). Näiden alaisuudessa toimii lukuisia komissioita (Commissions) ja työryhmiä (Workinggroups), joilla on omat toimialansa (https://www.iuss.org/organisation-people/organisation/). Kaikki IUSS:n jaostot ja niiden alla toimivat komissiot esittelivät toimintakertomuksensa ja tulevat suunnitelmansa. Komissiot mm. järjestävät tieteellisiä kokouksia ja kilpailuja sekä osallistuvat maailmankongressin järjestämiseen. Viime vuosina tieteelliset kokoukset on järjestetty virtuaalisena koronapandemian takia,mutta tulevia kokouksia suunnitellaan jo suurelta osin paikan päällä järjestettäviksi. Viisumiongelmatnousivat vilkkaaksi keskustelunaiheeksi, sillä 1. jaoston (Soils in Space and Time) tässä maailmankongressissa jo neljättä kertaa järjestämä nuorille tutkijoille suunnattu maannosluokituskilpailu ei saanut mukaan afrikkalaista joukkuetta viisumihakemusten hylkäyksen takia. Keskustelun lopputuloksena todettiin, että IUSS tuo ongelman esiin ISC:ssa. Lisäksi kaikkia kansalliskomiteoita pyydettiin kannustamaan omia jäseniään mukaan IUSS:n jaostojen, komissioiden ja työryhmien toimintaan. Kongressin aikana kokoontuivat myös IUSS:n työryhmät, joista Soil properties and processes –jaostossa toimivan happamien sulfaattimaiden työryhmän puheenjohtajana toimii Anton Boman (GTK) Suomesta ja työryhmässä on useita aktiivisia suomalaisjäseniä. Kokouksessa sekä puheenjohtaja että varapuheenjohtaja (Vanessa Wong, Australia) valittiin uudelleen seuraavalle kaudelle (2022–2026). Työryhmän toiminta on ollut aktiivista myös IUSS:n kokousten välillä. Seuraava happamien sulfaattimaiden kongressi on jo ensi vuoden maaliskuussa Adelaidessa 26–30.3.2023 (https://set.adelaide.edu.au/acid-sulfate-soils-centre/9th-international-acidsulfate- soils-conference) ja esitysten lähettäminen sinne on avoinna 30.11.2022 asti.

 IUSS:n palkintotoimikunta pyytää aktiivisesti IUSS:n kansalliskomiteoilta ehdotuksia erilaisten palkintojen ehdokkaiksi. Kuluneen vuoden aikana yhdelle IUSS:n nimeämälle ehdokkaalle (Winfried Blum, Itävalta) myönnettiin IUSS:n ulkopuolinen, ISC:n Science for Policy Award –palkinto, mikä on suuri kunnianosoitus kansainväliselle maaperätieteelle. ISC:n palkintoja oli jaossa viidessä kategoriassa (Science for Sustainability, Science-for-Policy, Policy-for-Science, Scientific Freedom and Responsibility, ja Early Career Scientist), joihin IUSS nimesi vain kolme ehdokasta, koska kansalliskomiteoilta ei tullut enempää ehdotuksia. IUSS:n sisäisten palkintojen (Dokuchaev award, Von Liebig award ja Jeju award: https://www.iuss.org/about-theiuss/ awards-prizes/) osalta kansalliskomiteat ehdottivat vain vajaata kymmentä ehdokasta nimettäväksi. Lisäksi keskusteltiin esiin nousseesta huolesta, että kaikki palkintokomitean jäsenet arvioivat kaikkia esitettyjä ehdokkaita, vaikka heillä olisi sama kansalaisuus tai he kuuluisivat samaan kansalliskomiteaan tai työpaikkaan. Keskusteltiin siitä, pitäisikö IUSS:n sääntöihin lisätä palkintokomitealle velvoite ilmoittaa kaikista eturistiriidoista, sillä tällä hetkellä sellaista kriteeriä ei ole. Asiasta ei kuitenkaan tehty päätöstä kokouksessa. Kansalliskomiteoilta toivottiinkin aktiivisempaa osallistumista ehdokkaiden nimeämiseen sekä palkintojen saajiksi että palkintokomitean jäseniksi, jotta näihin saadaan lisää sukupuolittaista ja maantieteellistä vaihtelua. Kokouksessa keskusteltiin myös mahdollisuudesta ottaa käyttöön sukupuoli- ja maanosakiintiöt palkintojen osalta, mutta asiasta ei tehty päätöstä.

Lopuksi kokouksessa äänestettiin yksimielisesti Toronto vuoden 2030 maailmankongressikohteeksi
(WCSS24). Kongressin teemaksi on valikoitunut hyvinkin ajankohtainen aihe Soils in a Warmer World, eli millaisia vaikutuksia ilmastonmuutoksella on maaperään ja sen seurauksia sekä hoidetuille että luonnollisille ekosysteemeille maailmanlaajuisesti.

keskiviikko 9. helmikuuta 2022

Geodiversiteetti – miksi se unohdetaan monimuotoisuuskeskustelusta?

Tiina Törmänen

Luonnon monimuotoisuus ja sen huomioiminen maankäytössä saa oikeutetusti yhä enemmän huomiota yleisessä keskustelussa. Keskustelu rajautuu usein elolliseen monimuotoisuuteen ja monissa esityksissä toistuukin biologista monimuotoisuutta kuvaava tuttu sana ”biodiversiteetti”.

Luonnonsuojelukeskustelu on siirtynyt vaiheeseen, jonka tavoitteena on ylläpitää luonnon monimuotoisuutta tuottavia ja tukevia prosesseja. Tämä on mahdollista toteuttaa, kun tiedostamme biodiversiteetin ja geodiversiteetin vuorovaikutuksen [1].

Yhteys maanpäälliseen monimuotoisuuteen

Luonto on monimuotoista myös elottomassa muodossa maankamarassa sisältäen kallio- ja maaperän. Tällöin puhutaan geodiversiteetista. Mitä tällainen geodiversiteetti oikeastaan tarkoittaa? Määritelmiä on monia ja erään määritelmän mukaan sillä tarkoitetaan geologisen luonnon monimuotoisuutta sekä kallioperän, maaperän, maanpinnan muotojen ja niihin liittyvien prosessien sisäistä tai ulkoista vaihtelua, joka vaikuttaa luontoon ja maisemaan myös laajemmalla alueella [2].

Tällainen kallioperän, maaperän, vesistöjen ja pinnanmuotojen vaihtelevuus luo kasvupaikkojen mosaiikkia ja kasvupaikan happamuuden, ravinteisuuden ja vedenpidätyskyvyn vaihtelu rajoittaa päällä kasvavan kasvillisuuden ja muun lajiston menestymistä. Runsas geodiversiteetti vahvistaa elollisen lajiston esiintymistä ja siten vaikuttaa ekosysteemin luonteeseen, rakenteeseen ja lopulta koko maisemaan. Huomioitavaa on, että geodiversiteetti asettaa ehtoja lajiston kehittymiselle ja tiettyyn paikkaan on turha toivoa monimuotoisuuden kehtoa, mikäli kasvupaikkatekijät eivät sitä salli.

 

Mänty sinnittelee kallioisella kasvupaikallaan (Kuva Taina Pennanen)

Geodiversiteetti vaikuttaa yhteiskuntaan monin tavoin

Geodiversiteetilla on biodiversiteetin tavoin linkit ekosysteemipalveluihin, kuten metsien hiilensidontaan, pohjaveden muodostumiseen, ravinnon- ja kasvintuotantoon ja valtakunnallisesti arvokkaisiin maisemiin [3]. Geodiversiteetti toimii biologisen monimuotoisuuden parina tarjoten alustan, jolla maapallon elämä eri muodoissaan säilyttää olemassaolonsa ja on vuorovaikutuksessa kokonaisvaltaisella tavalla.

Geodiversiteetti tarjoaa meille aineettomia palveluja myös sosiaalisen kestävyyden näkökulmasta. [4] [5] kuvaa kuinka geodiversiteetin ylläpitämien aineettomien palveluiden avulla voidaan edistää hyvinvointia tieteen, taiteen, historian, koulutuksen, ja vapaa-ajan kautta. Nämä liittyvät vahvasti ympäristön tilaan. Esimerkiksi maisemallisten arvojen säilyttäminen lisää hyvinvointia, ihmisten liikkumista ja geoturismia, samoin vaikutus voidaan nähdä taiteellisessa inspiraatiossa.

 

Kolin kansallismaisema on lumonnut taiteilijoita ja luonnossa liikkujia kautta aikojen (Kuva Tiina Törmänen)

Koska aineettomia ekosysteemipalveluita tarkastellaan edelleen biodiversiteetin näkökulmasta, tällöin geodiversiteetin vaikutukset palvelujen muodostumiseen uhkaavat jäädä huomiotta taloudellisista arvioinneista ja johtamisstrategioista [6]. Esimerkiksi erittäin tärkeä maaperän elollisen ja elottoman monimuotoisuuden yhteys ei ole monenkaan toimijan joka päiväisessä pohdinnassa, saati että tiedettäisiin miten turvata tätä yhteyttä ja toimia käytännön eritasoisissa päätöstilanteissa. Tällaisten asioiden huomioiminen takaa myös taloudellista tuottoa. Tässä on hyöty, jonka luulisi kiinnittävän huomiota, onpa kyse metsänomistajasta, maanviljelijästä tai poliittisesta päättäjästä.

Luonnon monimuotoisuuden ylläpito, huomioiden bioottiset ja abioottiset tekijät, on avain ihmisyhteiskunnan kestävään kehitykseen ja toimintoihin [7]. Otetaan siis geodiversiteetti rohkeasti mukaan monimuotoisuuskeskusteluun ja pyritään lisäämään ymmärrystä sen merkityksestä. Se ansaitsee paikkansa biodiversiteetin rinnalla.



[1] Record et al. 2020. Remote Sensing of Geodiversity as a Link to Biodiversity. In: Cavender-Bares et al. (eds.). Remote Sensing of Plant Diversity. Springer.p.225-253.

[2] https://tieteentermipankki.fi/wiki/Termipankki:Etusivu

[3] Alahuhta et al. 2018. The role of geodiversity in providing ecosystem services at broad scales. Ecological Indicators 91, 47-56.

[5] Gray 2018. The confused position of the geosciences within the “natural capital” and “ecosystem services” approaches. Ecosystem Services 34, 106–112.

[6] Fox et al. Incorporating geodiversity in ecosystem service decisions. Ecosystems and People 16, 151-159.

[7] Brilha et al. 2018. Geodiversity: An integrative review as a contribution to the sustainable management of the whole of nature. Environmental Science & Policy 86, 19-28

 

 

maanantai 19. huhtikuuta 2021

50 vuotias Suomen Maaperätieteiden Seura

Maaperätieteiden Seuran perustamiskokouksesta tulee tänä vuonna (16.4.1971) kuluneeksi 50 vuotta. Seuran syntyhistoriasta ja alkuvuosista voi lukea Seuran pitkäaikaisen puheenjohtajan Martti Esalan vuoden 2011 Maaperätieteiden päivien abstraktikirjassa julkaistusta tekstistä: “Suomen Maaperätieteiden Seura 40 v – olemme osa kansainvälistä tiedeyhteisöä”. 

Seuran tärkeimmiksi toimintamuodoiksi ovat vuosien saatossa vakiintuneet joka toinen vuosi järjestettävät maaperätieteiden päivät sekä maaperähenkiset retket. Maaperätieteiden päivät ovat keränneet vuosi vuodelta kasvavan yleisömäärän ja tapahtumassa esiteltyjen tutkimusten aiheet vaihtelevat metsäpalojen maaperävaikutuksista kaivannaisjätteiden kattamisratkaisuihin ja peltomaan kasvukuntoon vaikuttaviin tekijöihin. Maaperätieteiden päiville on tyypillistä, että kaikki kuulijat asettuvat samaan saliin, jossa geologit altistuvat kuulemaan kanervakasvien sienijuurisienistä ja maaperäekologit puolestaan pajubiohiilen mikrometrikokoluokan huokosrakenteesta. Martti Esala kiteyttää vuoden 2011 tekstissään Maaperätieteiden Seuran toiminnan ja ydinajatuksen: ”Ratkaiseva tekijä seuramme toiminnalle ja toimintapohjan laajentamiselle oli päätös ulottaa sen toiminta mahdollisimman laajasti kaikkiin maaperätutkimusta tekeviin tahoihin ja kutsua jäseniksi kaikkia maaperästä ja sen tutkimisesta kiinnostuneita.”


Maaperätieteiden päivät toivottavat kaikki maaperästä kiinnostuneet tervetulleiksi ja vetävät joka toinen vuosi Tieteiden talon salin täyteen keskittynyttä yleisöä.

Samainen asiantuntemuksen laaja ja inspiroiva kirjo värittää myös seuran retkiä. Maaperä- ja luontoaiheisia retkiä seura on kotimaan lisäksi tehnyt ulkomaille mm. Venäjälle, Viroon ja Ruotsiin. Retkillä tutustutaan kohdemaan maaperätutkimukseen ja tutkijoihin, mutta retkien kohokohdat ovat kuitenkin aina suolla, kuopassa tai muuten vaan maan alla.



Ulkomaanmatkoilla seuran jäsenet ovat päässeet tutustumaan mm. Pietarin maannosmuseoon ja Tukholman kaupungin viheralan biohiilihankkeisiin.




Jokaisella retkellä suurin tungos on saatu aikaiseksi maakuopassa 

Viidessäkymmenessä vuodessa Seuran jäsenmäärä on kasvanut huimasti ja vakiintunut reilun 200:n jäsenen tienoille. Yleisesti ottaen kiinnostus maaperää kohtaan on yhteiskunnassa viime vuosina kasvanut ja maaperän eri toimintoihin liittyvälle tutkitulle tiedolle on paljon kysyntää. Maaperän merkitys kasvavan väestön ruuan ja raaka-aineiden tuotannossa on keskeinen ja viime vuosina on noussut vahvasti esiin myös maaperän ratkaiseva merkitys ilmastonmuutoksen hillinnässä. Maaperään kohdistuu kuitenkin myös paljon paineita niin maa- ja metsätalouden, kaivannaisteollisuuden, yhdyskuntarakentamisen kuin muunkin maankäytön takia. Sosiaalisen median myötä tiedotuskanavien määrä ja näkyvyyden merkitys on kasvanut, mikä haastaa pienin resurssein toimivan seuran, mutta erityisesti tässä ajassa seura haluaa edistää maaperätiedon saatavuutta ja näkyvyyttä eri kanavien kautta sekä tavoittaa nuoria maaperätiedon äärelle. Seuraavaan puolivuosisataan seura lähtee kuitenkin yhä jalat tukevasti maassa ja maaperätutkijat edellä, jakaen tutkittua tietoa erityisesti suomalaisesta maaperästä, siihen kohdistuvista uhkista ja maaperän suojelemisesta.


Maaperätutkijoiden johdolla kohti valoisaa tulevaisuutta.

perjantai 15. toukokuuta 2020

Opiskelijajaoston terveiset


Tervehdys!

Olen Reija, maaperä- ja ympäristötieteen maisteriopiskelija. Takanani on nyt vuosi Suomen maaperätieteiden seuran opiskelijaedustajana eli opiskelijajaoston yhteyshenkilönä. Aikani opiskelijana on kuitenkin päättymäisillään sillä opintoni ovat sinetöintiä vaille paketissa. Nyt on siis hyvä hetki hieman peilata sitä, mitä kuluvaan vuoteen on mahtunut. Millaisia kokemuksia seura ja sen toiminnassa mukana oleminen on minulle tarjonnut? Mikä ylipäätään on maaperätieteiden seuran opiskelijajaos? Mitä seura ja jaosto merkitsee minulle?  

Suomen maaperätieteiden seuran opiskelijajaoston tarkoituksena on toimia yleisenä tiedotuskanavana maaperäasioista kiinnostuneiden kesken sekä luoda kontakteja maaperäaiheiden kanssa opintojensa yhteydessä työskentelevien välille. Jaoston yhteyshenkilö koordinoi sen toimintaa sekä osallistuu seuran hallituksen kokouksiin. Opiskelijajaoston yhteydenpitokanavana toimii avoin Facebook ryhmä, missä sovitaan mm. tulevista tapaamisista ja tapahtumista (Kurkkaa FB-sivut täältä). Kaikki maaperästä tavalla tai toisella kiinnostuneet opiskelijat ovat tervetulleita mukaan! Käytännössä olemme tavanneet yleensä noin muutaman kuukauden välein tai joskus useamminkin, jos innostusta riittää. Viime aikoina kantapaikaksi on muodostunut ravintola Oljenkorsi Helsingin Toukolassa, missä iltaa on vietetty varsin runsaasti rönsyilevien ympäristöaiheisten keskustelujen parissa.  

Jo perinteeksi muodostuneet kansainvälisenä maaperäpäivänä järjestettävät pikkujoulut ovat aina yksi vuoden kohokohdista. Viime ja sitä edellisenä vuonna sotkimme kätemme kirjaimellisesti maa-ainekseen viettämällä iltaa savitöiden ja glögin parissa. Syksyllä vierailimme lisäksi GTK:n geonäyttelyssä Otaniemessä, missä tutustuimme mineraaleihin ja geologiaan asiantuntevan oppaan avustuksella. Opiskelijoilla oli vahva edustus myös seuran järjestämällä kotimaan retkellä viime syksynä. Retkellä vierailimme Luonnonvarakeskuksen laboratorioissa sekä huuhtoutumiskentillä Jokioisilla, Loimaan koetilalla sekä Torronsuon kansallispuistossa. Retken sisältö oli antoisa sisältäen tiedettä, käytännön maatalousnäkökulmaa, luonnonrauhaa sekä herkullista ruokaa hyvässä seurassa.  

 Opiskelijoita seuran syysretkellä Torronsuolla. Kuva: Jenni Jääskeläinen

Omasta näkökulmastani vuoden mieleenpainuvin kokemus on ollut maaperäaiheisen ohjelman suunnittelu ja organisointi tieteiden talon Tieteiden yöhön 2020. Osallistumalla Tieteiden yöhön halusimme olla mukana lisäämässä ihmisten maaperätietoisuutta. Otin seuran ohjelmasta suunnittelu- ja organisointivastuun. Yhdessä hallituksen kanssa toteutimme tapahtumaan maannostumista käsittelevän esittelypisteen, jossa käsittelimme maaperän muodostumista ja kerroksellisuutta. Esittelypöydässä ihmiset pääsivät mm. tutustumaan maaprofiilinäytteisiin sekä tunnustelemaan maata maannoksen eri kerroksista. Esittelypiste oli menestys ja kiinnostuneita ihmisiä riitti läpi illan. Huomasimme, että ihmisten käsitys maaperätieteestä tai maaperästä yleisesti on melko heikko. Moni yhdisti maaprofiilinäytteemme geologisiin kerrostumiin ja maannostumisen kannalta oleelliset prosessit jäivät edelleen etäisiksi. Ensi kerralla kertoessamme ihmisille maan muodostumisesta, osaamme varmasti ottaa entistä paremmin huomioon myös itsellemme jo itsestään selvät näkökulmat. Näin vuorovaikutus syvenee ja ymmärrys toivottavasti kasvaa.
 
Seuran esittelypisteellä valmiina vastaanottamaan Tieteiden yön kävijöitä. Kuva: Noora Manninen

Maaperäopiskelijoihin tutustuminen opiskelijajaoston toiminnan kautta vaikutti merkittävästi omaan päätökseeni opiskella juuri maaperä- ja ympäristötiedettä Helsingin yliopiston monitieteisessä ympäristömuutoksen ja globaalin kestävyyden maisteriohjelmassa. Toivon, että jaosto voi jatkossakin toimia innostajana tai jopa astinlautana maaperän äärelle. Yksi suurimmista haasteistamme on ollut tavoittaa eri laitosten ja potentiaalisesti myös eri oppilaitosten maaperästä kiinnostuneita opiskelijoita. Monipuolisten keskustelujen ja vertaisoppimisen kannalta olisi hedelmällistä saada mukaan eritaustaisia ihmisiä. Tällä saralla riittää vielä töitä, sillä viime aikoina suurin osa opiskelijajaoston toimintaan osallistuvista on ollut Helsingin yliopiston maatalous-, ympäristö- ja metsätieteiden sekä ympäristömikrobiologian opiskelijoita ja jatko-opiskelijoita. Jaostossa on viime aikoina ollut käynnissä myös jonkinasteinen sukupolvenvaihdos ja edellisessä tapaamisessa nähtiinkin ilahduttava määrä uusia kasvoja. Sitten tuli korona, ja tapaamiset ovat valitettavasti olleet toistaiseksi jäissä. Viimeistään syksyllä kuitenkin taas jatketaan, tai ehkäpä jo kesällä esimerkiksi piknikin merkeissä. Jatkan valmistumisestani huolimatta ainakin vielä hetken opiskelijajaoston yhteyshenkilönä ja odotan kovasti tulevia tapaamisia. Kiitos kaikille kuluneesta vuodesta, toivottavasti nähdään taas pian!

Hyvää ja aurinkoista kesää koko jaoston puolesta!

Reija Heinonen

Suomen maaperätieteiden seuran opiskelijaedustaja